Huoh. Tämän blogin idea menee ihan hukkaan, kun ei pääse omalla koneella jupisemaan ja marmattamaan. Enkä ole vieläkään saanut pistettyä maistiaisia tarinastani tänne vaikka vielä kuun alussa sitä mietiskelinkin. Typerä tietokone ja sen lahoilevat emolevyt. Murh. Mutta ehkä ensi viikolla saan jotain pistettyä tänne, kun saan oman koneeni käyttöön ehkäpä jo huomenna. Josta tosin on iloa vasta maanantaina. Huomenna olen Helsingissä katsomassa kuinka Placebo vetelee jälleen mahtavaa musiikkiaan Jäähallilla. Tuolta reissulta palaan vasta maanantaina.

Etenen, hitaasti tosin, mutta etenen. Ainakin paperilla. Muistitikulla on tallessa tällä hetkelä noin kolmaosa siitä mitä olen kirjoittanut, mikä ei oe paljoa, mutta yritäpä ottaa selvää harakanvarpaistani ja kirjoittaa sama näyttöpäätteelle. Käsialani tulkitsemisessa menee se oma aikansa ja sitten kun pääsee todella vauhtiin, niin huomaa, että päivä loppuukin kesken. Varsinkin kun herää puolilta päivin.

Harmittaa vain hieman, että tänä vuonna kun oli mahtava idea ja todella olisi intoa kirjoittaa niin kone teki tenän. Voittohaaveet taitavat jäädä unholaan tältäkin vuodelta, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Ehkä Belgiassa ollessani saan kirjoitettua pilvin pimein ja saada ehkä apua joidenkin asioiden ideoinnissa. Ainakin tällä hetkellä belgialaisesta ystävästäni on ollut apua muutamassa hankalassa kohdassa. On se niin kivaa, kun on joku joka kysyy, että mitenkäs tarinani etenee ja näin pois päin. Kiva että joitain kiinnostaa.

Jaa. Ehkäpä palaan tästä kynän ja paperin ääreen ja kirjoittelen Alexanderini seuraavista vaiheista :)

Oman koneeni emolevy sanoi itsensä irti torstaina, joten en ole päässyt kirjoittamaan yhtikäs mitään. En tosin ole kyllä kerennytkään, kun torstaina tuli oltua Helsingissä MTV:n EMA-gaalan Suomi-bileissä The Circuksessa. Oli muuten erittäin tylsät bileet. Avecina siellä oli eräs herra J ja meillä oli melkoisen hauskaa. Perjantaina tullessani kotiin, selvisi, että emolevy on kaput. Isäni kannettavalla yritin nettiin enkä päässyt ja tuntia myöhemmin selvisi, että sen kiintolevy oli kaput. Ketutus oli suurta. Onneksi on äitini kone. Nyt sitten en ole ehtinyt kirjoittaa mitään ja ajattelinkin, että josko tänä yönä saisi paperille jotain raapustettua. Uusia juonenkäänteitä ja tällaista on tullut mieleeni ja tahtoisin suuresti saada ne kijroitettua ylös johonkin. Ehkä sitten kun saan oman uuden koneen vanhalla kiintolevylläni takaisin, niin takuuvamasti huoneestani kuuluu naputusta oikein olan takaa. Muutenkin olin jo ennen torstaita yhden päivän saldon jäljessä. Nyt se on kasvanut neljään päivään. Ei hyvä.

Päädyinpä tässä vaihtamaan tarinaa. Ihan hyvä tässä vaiheessa. Olisi ollut aika ikävää alkaa vaihtamaan sitä kesken kuukautta.

Vampyyrit vähän tökkivät. Kiittäkäämme tästä Meyerin Breaking Dawnia, jota en ole vieläkään saanut luettua loppuun. Bellasta on tullut niin ärsyttävä, että suurimman osan aikaa tekisi vain mieli heitellä sitä kirjaa seinään. Ja Jacob.. Voi luoja.

Mutta, actionia siis ainakin yritän kehitellä. Kyseessä on henkilö, jota alunperin suunnittelin Harry Potter-fikkiin, mutta sen tarinan edetessä kyseisestä hahmosta tuli aivan liian täydellinen kämäseen fikkiin, joten lopetin sen kirjoittamisen ja kehittelin henkilölleni oman tarinansa. Tulette kuulemaan Alexanderistani hieman enemmän, tästä iki-ihanasta ja rakastettavasta salamurhaajastani. Joka on paha. TODELLA paha. Mutta ensin potkin sen tarinan käyntiin ja sitten... *pahaenteistä naurua*.


Intoa puhkuen


~Zaira~

Hyvin on alkanut tää mun kirjoittaminen. Jopa 171 sanaa. Ja aloitinkin vasta äsken. Eilen olin niin huonovointinen, etten pystynyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängynpohjalla ja tuijottamaan tietokonetta haikeana. Tänään vointi on mitä mainioin, joten tuo eilinen taisi olla vain jokin sen hetken oikku. Ärsyttävää silti.

Päädyin kirjoittamaan jo kirjoitetusta aiheestani, eli toissavuotinen NaNoni uusiksi kirjoitettuna. Prologi on siis 162 sanaa pitkä plus otsikko ja eka luku, johon ei ole vielä kirjoitettu mitään kun en keksi miten lähteä kirjoittamaan. Ja apuna tietenkin toissavuotinen NaNo-tekstini, mutta kun siitäkään ei oikein ole apua. Vaikea lähteä kirjoittamaan kun haluan kuitenkin sen erilaiseksi kuin mitä toissa vuonna, mutta säilyttää saman tunnelman. Yritän pysyä optimistisena. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Burning feathers, not an angel, Heaven's closed , Hell's sold out.
So I walk on the earth, behind the curtains, hidden from everyone,
until I find a new life to ruin again


~Zaira~

Tulin muuttaneeksi vuodatuksesta tänne. Tätä sentään osaa käyttää.

Kirjoittamista ei ole tullut harrastettua sitten viime vuoden NaNoWriMon jälkeen kovin paljoa. Muutama lause sinne tänne ja loput ideat ovatkin pyörineet vain päässä lähinnä. Muutamia älynväläyksiä olen suunnitellut jopa paperilla asti, mutta nekin ovat jääneet siihen. Onhan se ihan hauska lähteä kirjoittamaan tällaisen tauon jälkeen. Ehkä sitä tekstiäkin sitten tulee suollettua enemmän. Luulen tosin, että minä kun olen kyseessä, niin tekstin suoltaminen jäänee pariin päviään ja sitten olen taas tuskaa kärsimässä loppukuun. Asiaa eli kirjoittamista ei edelleenkään auta se, että nyt olen aivan niin virallisesti lähdössä kahdeksaksi päiväksi Belgiaan. Lentoliput on jo hankittu ja asiaa ei voi enää perua. Ellei nyt iske se paljon mainostettu possunuha joka on aivan virallisesti saapunut tähän niin "ihanaan" kaupunkiin.

Muutama päivä siis aikaa ja olen tulla hulluksi, koska aiheita pyörii päässäni jopa viisin kappalein enkä tiedä mistä niistä kirjoittaisi.

1. Vampyyrihäröilyä. Vuoden 2007 Nanoilu uusiksi
2. Fantasiahäröilyä. Aikeissa olla kirja joskus ehkä kenties.
3. Fantasiahäröilyä. Outo idea, mutta ainahan nää mun ideat on.
4. Actionhäröilyä. Päähenkilö oli ensin eräässä HP-fikissä päähenkilönä, mutta totesin, et se on liian COOL ollakseen missään fikissä.
5. 1800-luvulle sijoittuva häröily. Todella outo idea. Ehkä jonkun mittapuulla katsottuna. Ei minun.

Jos tässä kohta puolin kokisi jonkinlaisen valaistumisen tämän asian suhteen. Aikaa päättämiseen ei ole enää kovin paljoa. Päivä ja muutama hassu tunti.

Voi elämä.



Kauhulla odottaen
~ Zaira ~